Nyt voi sanoa jo rehellisesti, että flunssa on nujerrettu. Kun yhden ongelman saa jättää taaksensa, odottaa oven takana jo kaksi uutta. Autoni on parin viikon ajan taistellut vastaan, toinen takarengas on jumittanut. Juu, ei ole käsijarru jäätynyt kiinni. Aikaisemmin sen on saanut ees-taas ajelemalla auki. Ei saanut enää tänään. Oli pakko hakea anopilta auto lainaan, jotta pääsi hoitelemaan taas kerran asioita kaupunkiin. Piti käydä se auto tankkaamassa poikia hoidosta hakiessa, mutta lahopää iski taas. Kukkaro kotona. Nyt saa siis anoppi muistaa tankkailla auton, kun seuraavaksi liikenteeseen lähtee. Minun autoni suuntaa korjaamolle perjantaina, jos se sinne saadaan ajettua... Toivottavasti ei tartte hinausautoa sitä varten soitella.

Hirveä hinku olisi saada nuo sienitaulut kehystettyä, mutta siihen annan itselleni luvan vasta, kun joku on päättänyt tulevan keittiömme värityksen. Asiat remontin ja muuton suhteen on ollut aika hiljaisessa vaiheessa viime aikoina, mutta ens viikolla pitäis mennä tutustumaan mahdolliseen tulevaan aviopuolisoon. Ei. En ole vaihtamassa miestä. Ainahan sanotaan, että oman talon hankkimisen jälkeen on monta vuotta naimisissa pankin kanssa. Meillä on siis kosiomenot alkamassa.

Seuraavat ristipistohommelitkin on jo tiedossa. Piakkoin pitäisi saapua tämä ja muutaman viikon kuluttua tämä. Mies jo lupasi omia traktorit, jottei niistä tule poikien kesken tappelua. Eiköhän noissa tekemistä ole hetkeksi aikaa.

Tänään ja huomenna vielä loppurutistus neuletakkia ja torstaina uusien töiden kimppuun lankahamstereiden merkeissä.