Täällä ollaan ajoissa liikenteessä. Tarkoituksena on tehdä huiveja iso pino. Kolmioita, pitkiä tai leveitä - saajasta riippuen. Pingotuksesta vapautin äsken Icaruksen, jonka tein Porvoosta osatamastani Kamenasta. Siitä tummemman punaisesta. Kuvaa en laita, jotta edes jonkinlainen jännitys säilyy. Mutta toisaalta, eihän nuo sukulaiset tiedä mikä kenellekin menee... Ehkä kuvaan jossain vaiheessa sitten isomman kasan kerralla.

Neulominen oli rentouttavaa, koska mallikerta oli helppo muistaa ja Addin pyöröt on kuin unelma käsissä. Langan riittävyys toi pienen jännitysmomentin ja talousvaaka oli loppukerroksilla kovassa käytössä. Jätin neljännestä kuviosta kaksi viimeistä kerrosta pois, kun pelkäsin, ettei lanka riitä. Olisi se riittänyt, sitä meinaan jäi 6 grammaa. Viimeisillä kerroksilla kului lankaa kaksi grammaa per kerros. Jos siis olisin tehnyt ne puuttuvat kerrokset, olisi lankaa silti jäänyt ehkä kaksi grammaa... Ehkä kuitenkin parempi näin. Seuraava Icarus on jo puikoilla. Lankana siinä on Outin Saarenmaalta tuoma Liisu. Metsän vihreää.

Flunssakausi on virallisesti avattu myös meillä. Esikoinen ollut lauantaista asti flunssainen ja nyt toista päivää poissa eskarista. Huomenna menee taas, vaikka ilmoittikin sunnuntaina, että voisi sairastaa neljä viikkoa. Juu ei voi. Äitin pää ei kestä. Pojilla on selkeästi liikaa mielikuvitusta. Sängyn alle voi tehdä majan, peiton voi kasata niin, että mukamas moto sitä sahaisi, kaikki leikkitraktorit työvälineineen voi pinota keskelle lattiaa ja unohtaa sihen, kun siirrytään seuraaviin leikkeihin, voi kokeilla kuinka suuresta huudosta pikkuveli suuttuu tai muuten vain voidaan ärsyttää toisia kirkumalla ja ottamalla tavaroita toisten käsistä. Huisin kivaa. Varsinkin kun eräässäkin koulutehtävässä oli tänään deadline. Palautettua tuli, mutta mitään muistikuvaa ei tekstistä ole. Aivot vissiin lomailee vieläkin. Nyt neuleiden pariin.