Maanantaiaamuna esikoisen ollessa eskarissa ja kuopuksen kerhossa piti minun hyödyntää vapaa-aika koulutehtävien tekemiseen. Ajatus ei kulkenut tippaakaan, joten tuskastuin tietokoneen vieressä kökkimiseen. Yläkerrassa ompelukoneen vieressä odotti valmiiksi leikattuna kankaat esikoisen ulkoiluhousuihin. Ompelukoneen kutsu voitti tietokoneen...

Kaavat piirsin vanhoista housuista. Päällikangas on kosteuden pitävää kangasta (hieman poltettu oranssi) ja vuorina sellaista verkkomaista kangasta, nimestä tai materiaalista ei tietoa. Sivuihin ompelin mustat teret. Itse olin lopputuloksees erittäin tyytyväinen, koska jaksoin väkertää jopa niiden pienten yksityiskohtien kanssa.

Iltapäivällä sitten esittelin esikoiselle tohkeissani housuja. Tässä pieni pätkä käydystä keskustelusta...

Äiti: "Katso, kun tein sulle ne ulkoiluhousut tänään aamulla valmiiksi asti."

Poika: "Ai, onks nää kurahousut?" (kankaan pinta kiiltävä ja hieman kumimainen)

Ä: "Ei kun ulkoiluhousut."

P: "Niin. Nää on hyvät kotityöhousut." (tarkoitti traktorihommia)

Ä: "Ei kun voit sä ne eskariinkin laittaa. On ne niin siistit."

P: "Mitäköhän muut sanoo?"

Ä: "Ai miten niin?"

P: "Kun nää on niin oranssit..."

Poika ei ole ikinä ennen mitenkään miettinyt sitä, mitä muut sanoo. Tämä tuntui melkein iskulta vyön alle. Housut on kuitenkin olleet kolmena päivänä eskarissa jalassa, eikä kukaan ole kuulemma sanonut mitään. Hyvä näin.