Kun eilen illlalla alkoivat punaiset leskenlehdet tökkiä, ajattelin siirtyä sukkien neulomiseen välillä. Lankojen joukosta hamstrasin vanhoja, erittäin huonosti minun värimaailmaani sopivia seiskaveikkoja. Ajattelin kulutella niitä pois ja laittaa tuotokset lahjoiksi tai keräykseen. Ensimmäisen sukan aloitin noin kuusi kertaa... Joku oli nyrhinyt lankakerääni niin, että tasaisin välein ilmestyi ohut kohta langasta. Jäljellä näissä kohdissa oli vain muutama säie. Ei muuta kuin sakset käteen ja aloitettu pari kerrosta roskakoriin. Lopulta sentään viisastuin ja kerin langan uudestaan, jotta sain selville onko jatkossa mahdollisesti tulossa samanlaisia ohenemia. Tunnin neulomisen jälkeen on tuloksena kärjestä aloitettuna noin viisi senttiä + roskissa olevat pätkät. Ei siis niin kovin nopeaa neulontaa tällä kertaa.

Mihin voi kadota mittanauha? Jossain vaiheessa hommasin itselleni hienon rullamittanauhan. Vaalin sitä rakkaudella (ainut mittanauhani). Nyt se on hukassa! Tai esikoisen mukaan mikään ei mene hukkaan, ne voi vielä joskus löytyä. Löytyiväthän kelloni ja kihla- sekä vihkisormuksenikin kerran leikkiauton töötin sisältä. Nyt vain tuo mittanauha ei löydy. Jouluyllätysvaihdon parinikin jo tiedusteli monenmoisia mittoja minusta, mutta ei voi auttaa. Mitta on hukassa ja päänympärystä on ikävä mittailla 30 cm metalliviivaimella...