Varoitus heti alkuun; sisältää suurimmaksi osaksi asiaa kaikesta muusta kuin käsitöistä.

Tällä hetkellä tuntuu kaikki asiat olevan kesken: eteisen remontti, käsityöt, siivous, poikien synttäreiden suunnittelu yms. Eiköhän ne kaikki sitten aikanaan. Jotain valmista kuitenkin. Sivupohja, joka löytyi taas kerran Tuuliviiriltä.

Tilkkutäkkiä varten kävin kaivamassa lisää jämälankoja lankakopasta. Edelliset 400 grammaa on neliöinä. Kuopuksen kanssa sommiteltiin tilkkuja olohuoneen lattialla mahdolliseen tulevaan muotoonsa. 72 tilkkua puuttuu. Kuopus yritti ehdottaa, että neuloisin 30 tilkkua päivässä. Ei onnistu. Iltaisin television äärellä valmistuu maksimissaan 10, välillä ei yhtään. Tänään taitaa olla sellainen nolla päivä, kun orastava päänsärky lymyilee silmien takana. Toivottavasti tyytyy lymyilemiseen, koska viime viikkoisesta migreenistä toipuminen vei yhteensä viisi päivää... Ei kiitos enää samanlaista.

Viimeiset pari viikkoa poikien kanssa on tuonut sekä ilon että kiukustumisen hetkiä. Molemmat pojat osaavat nykyään jo lukea sujuvasti. Esikoinen kyllä peittelee sitä, koska on vakaasti sitä mieltä, että koulussa vasta opetellaan lukemaan. Kuopus lupautui eräänä päivänä lukemaan isoveljelle Aku Ankkaa. Yläkerrasta kuitenkin kuului tasaisesti molempien ääni, kun lukivat kilpaa tekstejä puhekuplista. Tiistaina kuopus luki huoneessaan vielä puolilta öin. Oli hiljentynyt huoneessaan ennen yhdeksää, joten ei ollut mitään tietoa, että oli vielä hereillä.  Kuopuksen valvominen kostautui eilen kiukutteluna ja pahojen tekemisenä. Iltapalan aikaan puhuin pikkusiskon kanssa puhelimessa, kun keittiöstä kantautuva häly kiinnitti huomion. Kuopus oli kaatanut omenamehua isoveljensä päähän... Viime aikoina en ole oikein tiennyt, että pitäisikö itkeä vai nauraa noiden kahden toilailuille. Nautin kuitenkin elostani ja olostani, joten kyllä se sinne nauruun aika usein kääntyy.Taitaa meidän perheessä kuitenkin jossain vaiheessa toteutua sama, minkä äiti joutui kohdallani aikoinaan tekemään: kaikki kirjat ja lehdet takavarikkoon, kun kaikki aika kului lukiessa, eikä mistään tullut mitään.